Ruokaohjeita

Sivut

maanantai 21. toukokuuta 2018

Piknik- ja grilliherkkuvinkkejä


Näitä ikimuistoisia kesäisen helteisiä toukokuun päiviä on suurenmoista muistella vielä vuosienkin päästä. En muista edes lapsuudestani näin hienoa kevättä. Helteet ja heinäpoudat muistan yhä polttavina olkapäinä. Aurinkovoiteet olivat tuntematon käsite 50-luvun maaseudulla. Olipa kiva, että ystäväni pyysi minua piknikille. Viikonlopulta jäi riittävästi tuoretta syötävää ja pakastimesta leivontainnostukseni tuotoksia.

Lanttusämpylöiden välissä maistuivat tänään salaatinlehdet ja juustosiivut. 
"Lapsuudessani levitimme siskojen kanssa viltin nurmikolle suuren koivun alle, teimme ruisleipäeväät ja laitoimme vettä tai mehua pulloon." kertoilin ystävälleni nautiskellessamme lämmöstä ja muistellessamme lapsuuden ihanan huolettomia kesiä. Lukutoukan 'nirvana' oli saada lukea Tiina-kirjoja, syödä eväitä ja pulahtaa välillä uimaan. On se jännä, kuinka termarikahvit ja eväät maistuvat edelleen parhaimmalle luonnon helmassa. On hienoa kuunnella laineiden liplatusta laiturilla ja seurata samalla lintujen kevätkiireitä.


Piknikaterialla maistuvat raikkaat hedelmät ja vihannekset herkullisilta kuumana kesäpäivänä. Kahvin kanssa riittävät sämpylä tai voileipä ja pieni pulla tyydyttämään näläntunteen. Tärkeintä on varustaa riittävästi raikasta juomista mukaan, sillä helle haihduttaa huomaamatta nestettä. Äitini vihjeen opastamana pidän usein juomapulloa pakastimessa ennen retkelle lähtöä. Niin juoma säilyy pitkään kylmänä ilman termaria. 


Meidän rasioista löytyi tänään tuoreita mansikoita ja pakastevadelmia. Hedelminä oli nektariineja ja tuoreananasta. Raikkaat meloniviipaleet sopivat myös mainiosti piknikille.



Minitomaatit, valmiiksi viipaloidut paprikat ja kurkku sekä tuoreyrtit maistuvat ulkoilmassa maukkaille. Meillä oli tänään tummaa balsamicoa, joka riitti hyvin mausteeksi tuoretuotteille.





Viime viikon leivontatalkoiden jälkeen on toisten tekemä ruoka ja mukavat päivät ulkosalla tuntuneet juhlalle. Eilen kävimme Miehen kanssa toistamiseen pienen ajan sisällä Tapiolan Sandro-ravintolassa. Olimme sattumoisin menossa lähellä sijaitsevaan Tapiolan Kulttuurikeskukseen ja lounasaika sattui sopivasti ennen balettiesitystä.








Sunnuntaibrunssi kuulosti sen verran houkuttelevalle, että pakkohan se oli testata. Kovin usein tällaisten notkuvien pöytien ääreen ei kannata kiiruhtaa, jos aikoo pitää painonsa kurissa. Kasvispadat olivat yhtä herkullisia kuin arkilounaallakin ja lampaan potka sekä kalaruukku vielä viimekertaistakin herkullisempia.


Aina ei jaksa ahertaa keittiössä, joten silloin pitää yrittää tehdä ruokaa ulkona. Kyselin vähän aikaa sitten vinkkejä grilliherkkuihin. Nyt ajattelin jakaa yhden uuden oman löytöni. Tiedän kukkakaalin valmistuvan herkulliseksi grillissä. Mutta että valkokaaliinkin saa uuden makuvivahteen grillin kautta, oli melkoinen ylläri. Kiva sellainen.



Vapuksi hankittu iki-ihana Roquefort-sinihomejuustopaketti oli jäänyt syömättä. Siitä tuli hieno makulisä kaikkiin grilliruokiimme. Tykättiin!
Valmistin viime viikolla iki-ihanaa Coleslawta kaalista, porkkanasta ja kastikkeesta. Kotimainen varhaiskaali ei ollut vielä tullut kauppaamme, mutta vastaava unkarilainen oli ihan hyvää. Kaalin grillaamisidea tuli salaattia tehdessä mieleeni, joten jätin keskimmäisen, kannan varassa olevan osuuden silppuamatta. Onneksi!


Kaalin maustaminen pari tuntia ennen grillausta kannatti. Öljy, suola. modenalainen balsamikastike ja ripaus hunajaa sopivat kaalin makumaailmaan.


Broilerin paksut rintafileet kypsyvät grillissä paremmin, jos ovat ehtineet maustua ja nuijitaan ohuemmiksi muovipussin sisällä. Liian ohuiksi ei kannata nuijia, etteivät broiskut pääse kuivumaan grillin kuumassa hehkussa.


Helpoin ja mielestäni erittäin maukas 'kastike' syntyy hyvästä homejuustosta, joka sulaa sekä lihan että halutessa myös kasvisten pinnalle.


Katsoessani näitä viime päivien syöminkejä, huomaan ettei ainakaan helteen myötä ruokahalu ole haihtunut minnekään. Mutta taas toisaalta; kyllä tulee hyvä olo, kun muistaa välillä syödä ja mieluummin parasta mahdollista ruokaa. Salaatit ja kevyet keitot ovat meidänkin lempiruokaa kesähelteillä, mutta viikonloppu houkuttelee 'vanhasta muistista' herkuttelemaan. Olisi kyllä edelleen kiva kuulla muidenkin lempiherkuista kesäaikana. Luonnonyrtit ovat itselleni edelleen haaste ja houkutus. Niistä toivoisin tietäväni lisää ja haluaisin päästä kouluttautumaan taitavan oppaan opastamana. Luonnonyrttien puutteessa istuttelin tänään altakasteluruukkuun tuttuja ja itselleni uusiakin yrttejä. Mansikkaminttu ja oliiviyrtti pääsivät tuttujen basilikan, korianterin ja sitruunamelissan seuraan. Lämpöä ja valoa on nyt riittävästi.


Eipä olisi pahitteeksi, vaikka jonakin yönä tai jopa päivänä sadepilvi antaisi luonnon vettä pihoihin, pelloille ja metsään. Mustikat kukkivat juuri nyt täällä Hämeessä. Yöpakkasista ei pitäisi olla pelkoa, mutta maa rutisee kuivuuttaan.




Kaunista, lämpöistä ja ihanaa alkanutta viikkoa sinulle, joka päätit käydä kurkkaamassa blogini kuulumisia! Toivon sinulle hyvää mieltä ja iloa elämään!

lauantai 19. toukokuuta 2018

Leenan suklaapuustit uudella twistillä

Hahkialan kartanon vaniljasuola oli itselleni ihana uutuus. Sopii sekä leivontaan että ruoanlaittoon.
Pop up Ravintolapäiväksi sattui tänä keväänä ihanin mahdollinen sää. Pääsin itsekin osalliseksi Hämeenlinnan Linnan Marttojen ravintolapäivään. Leivoin varuiksi pakastimeen jo etukäteen sekä pullaa että sämpylöitä, vaikka toisaalta halusin viedä tilaisuuteen uunilämpimät leivonnaiset.   

Päältä rapeita ja sisältä ihanan huokoisia ja maukkaita, ihan parhaita sämpylöitä!
Muistin eilen iki-ihanat Sikke Sumarin Namasten rapeakuoriset aamusämpylät ja laitoin sämpylätaikinan tekeytymään yön ajaksi jääkaappiin. Pidän itse valtavasti noista helppotekoisista sämpylöistä ja teen niitä monta kertaa vuoden aikana. Ellet ole vielä kokeillut näitä, suosittelen testaamaan pikimiten. Käytän usein eri jauhopussien pussinpohjia taikinaan. Vehnäjauhot ja tuorehiiva sekä aika runsas suola saavat maun ja rakenteen kohdilleen.


Juuren leivotun pullataikinan sai jättää pehmoiseksi ja oli silti helppo kaulita levyksi ilman jauhoja marmorialustalla.  
Suklaapuustieni nimi ja ohje on tainnut näkyä blogissani aiemminkin, mutta muistutan taas näistä. Toisaalta uudet blogini lukijat eivät ole vielä ehkä löytäneet näitä.








Kukkivien omenapuiden alle on viritelty sekä ruokailuryhmiä että piknikvilttejä. Ne kutsuvat herkuttelemaan Marttojen maukkailla tarjoomuksilla. 


Viime hetken tarkistukset ja tehtävien jako ennen jännittävää H-hetkeä.
Linnan Marttojen innostus ennen ruokailijoiden tuloa näkyi iloisena touhukkuutena. Olisipa ollut mukava jäädä porukkaan, mutta siihen en ollut tällä kertaa uskaltanut lupautua jalkani (tekonivel) vaihtelevan kunnon johdosta. Säiden haltijat ovat olleet tänä keväänä suosiollisia kaikille poutasäistä pitäville. Niin kävi tänäänkin! ☀

Pullataikina juurimenetelmallä linkistä löytyy juureen leivotun pullan ohje. Laitoin itse vähemmän vehnäjauhoja taikinaani.

Taikina ja ohjeet Leenan suklaapuusteihin (koosta riippuen n. 30 kpl) 

5 dl kädenlämpöistä kokomaitoa tai kermamaitoa (kaurajuomaa+ -kermaa minulla)
1 pkt tuorehiivaa (tai 2 pussia kuivahiivaa, jolloin 42 ast maitoa)
1 rkl sokeria
5 dl vehnäjauhoja

1 kananmuna
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
1½ tl suolaa
n. 8 - 10 dl vehnäjauhoja (riippuu haluatko tehdä pehmeän vai kovemman taikinan)
200 g voita

Väliin sokeria, pehmeää voita (n.80 g) ja Fazerin taloussuklaata n. 160 g ja tällä kertaa n. 1 tl vaniljasuolaa

Voiteluun kananmunaa (keltuainen riittää) ja koristeeksi raesokeria
  • Lämmitä maito 37-38 asteiseksi. Murentele siihen hiiva sekä lisää pieni määrä sokeria ja vispaa mukaan 5 dl jauhoja.
  • Jätä tämä 'taikinajuuri' tekeytymään n. 30 minuutiksi liinan alle vedottomaan paikkaan.
  • Vispaa sokerit, suola, kananmuna ja kardemumma taikinaan.
  • Vispaa voimakkaasti yleiskoneen taikinakulhossa tms pikku hiljaa suurin osa lopuista jauhoista. (vaihdan itse taikinakoukut, kun taikina alkaa 'kiivetä' vartta pitkin ylöspäin.)
  • Alusta taikinaa nyt pienellä nopeudella ainakin 10 min (käsin vähän kauemmin) ja lisää paloiteltu pehmeä voi lopussa.   
  • Kohota valmista taikinaa liinan alla vähintään tunti.
  • Kaada taikina jauhotetulle leivinalustalle ja jaa se kolmeen osaan.
  • Kaulitse taikinasta levy ja levitä tasaisesti pinnalle voi sekä ripottele sokeria ja karkeaksi rouhittua suklaata. (laitoin itse tänään myös ripauksen vaniljasuolaa)
  • Kääri levy rullalle ja viipaloi palasiksi. Paina palat puusteiksi leivinpaperoidulle pellille ja anna kohota n. 10 min.
  • Voitele kohonneet pullat kevyesti vispatulla munalla (käytän itse vain keltuaisen) sekä ripottele pinnalle raesokeria.
  • Paista n. 220 ast lämmössä uunin keskitasolla n. 10 - 12 min. Täydellinen paistoaika vaihtelee, mutta kokemuksen kautta sen oppii arvioimaan.
  • Nosta pullat ritilälle jäähtymään ja herkuttele ainakin muutama lämpöisenä!
Leipominen muuttuu sitä hauskemmaksi, mitä useammin sitä tekee. Kokemus antaa varmuutta ja pullan tuoksu tuo iloa sekä itselle että kaikille niille, jotka pääsevät leipomuksista osallisiksi. Näitä voi mainiosti pakastaa ja sulattaa sekä lämmittää nopsaan mikrossa pullanhimon iskiessä. Nämä pullat maistuvat hyvin sekä lapsille että aikuisille.






Näihin kukkaisnäkymiin ja oikein heleän helluntain toivotuksiin tällä kertaa! 🌹🌸

perjantai 18. toukokuuta 2018

Hahkialan kartanossa Linnan Marttojen kevätretkellä

Limegraavattu lohi korianterimajoneesin kanssa maistuu herkulliselle aterian alkuun. 
"Meille on tärkeintä luonnonläheisyys ja omalla maalla kasvatetut tuotteet" -lause on ihanaa musiikkia tällaisen ruokablogin pitäjälle. Kasvisruoka viehättää vuosi vuodelta enemmän. Ei ole silti mitään paineita tai pakkoa siirtyä kasvisruokaan. Se vaan maistuu niin hyvälle ja kasviksista saa monipuolista ruokaa. Oivallus omassa päänupissa on se tärkein juttu! 


Kuulun Linnan Marttojen lukupiiriin ja kevätretkemme suuntautui Hämeen sydänmailla sijaitsevaan Hahkialan kartanoon. Menomatkalla saimme kuulla monista muistakin Hämeenlinnan seuduilla olevista kartanoista puheenjohtajamme Hilpan mainion selostuksen kautta. Oho! Uskomatonta ja hienoa, että Häme on lähes suomalaisen 'kulttuurin kehto'.  

Tulppaaneja tulvillaan oli kaikkialla Hahkialan kartanossa.
Enpä tiennyt aiemmin, että presidenttimme kesäpaikka Naantalin Kultaranta on Hahkialan kartanon 'sisar'. Upea puutarha ja esim rantasauna tehtiin ensin Hahkialaan ja myöhemmin Kultarantaan. Onneksi täällä Hämeessä on taas tänä kesänä "Hauhon musiikkijuhlat ja Herkkujen yö" -tapahtumat. Tulen varmasti kiertämään kaikki mukana olevat kartanot, jos suinkin 'kynnelle kykenen' ts jalkani on kuntoutunut. Uskon, että Mies haluaa hehkutukseni jälkeen lähteä mukaani kierrokselle. 


On paljon asioita, joista ei ole aavistustakaan edes tähän ikään ehtineellä. Kaikki uusi ja mielenkiintoinen saa kiinnostukseni heräämään. Hahkialan toimarin selkeä selostus paikan historiasta tapahtui kartanon pääsisäänkäynnin edessä olevalla terassilla. Oli jännä seurata, ehtivätkö taivaanrannassa vaanivat ukkospilvet ja pieni jylinä päälle ennen siirtymistä sisätiloihin. Lämpötila lähenteli koko ajan +30 astetta.

Upea puutarha on suunniteltu niin, että koko ajan on kukkivia kasveja. Pionit ovat kuulema uskomaton näky myöhemmin kesällä. Rakastan itsekin pioneja yli kaiken!


Ajoitus meni täydellisesti! Sade ei sattunut päälle koko aikana. Lähes kaikki Martat olivat varustautuneet sadesuojin ja pääkoristein. 😂 


No mutta! Ruoka oli tottakai tärkeä osa juhlaamme. Herkullista, paikan päällä tehtyä ja kaikin puolin maistuvaa. Iloitsin itse ennen kaikkea siitä, että joku toinen kuin minä oli häärinyt keittiössä.


🎶 Herkua on siinä monenlaista...🎵 teki mieleni lauleskella katsoessani valmiiksi lastattua ruokapöytää. Kaikki kasvispitoinen kiinosti tottakai eniten, vaikka mureaksi valmistettua härkää punaviinissä pääsi myös lautaselleni. Olipa suussa sulavaa!


Hedelmäinen cheddarsalaatti ja marinoidut pikkutomaatit olivat parhautta. Kalaa olisin voinut syödä monessakin muodossa, mutta muut herkut korvasivat tuon toiveeni monin verroin. Sain vatsani täyteen ja olin oikein tyytyväinen. 

Pehmoisia ja herkullisia sämpylöitä sai ostaa mukaan. Mies sai vähän tuntumaa Hahkialan herkkuihin.

Paneroidut bataattilohkot ja punajuurirösti olivat omia suosikkejani, santsasin molempia!
Uskomatonta, että jälkkärinä oli raparperi-toscapiirakkaa. Tein sitä itse muutama päivä sitten ja postasin ohjeen blogiini. Pohja oli Hahkialan jälkkärissä pehmoisempi kuin omassani.


Pienestä puodista sain ostaa kotiin viemisiksi iki-ihania sämpylöitä sekä vanilja-suolaa. Kyllä! Luitte aivan oikein. Itselleni täysin uusi tuote vanilja-suola pääsi jo tänään kokeiluun grillauksessani. Aika jännä uutuus, josta kerron myöhemmin. 

Kartanon kaksi kaakeliuunia on jouduttu purkamaan, mutta eipä hätää! Vielä on 19 jäljellä.

Eteisaulasta löytyivät kartanon vanhimmat alkuperäiset kalusteet. Kertakaikkiaan upeita!


Hämeen kansalliseläin ilves oli monien muiden (täytettyjen) eläinten seurassa kirjastohuoneessa. Viereinen huone lienee ollut 'herrojen tila' nimestä päätellen; ei suinkaan tupakoimistila vaan konjakkihuone.  Hahkialan kartano oli näkemisen ja kokemisen arvoinen. Menkää ihmeessä käymään, jos täällä päin liikutte!   

Ulkona on kylmäää! Pakko siirtyä vaihteeksi sisälle köllöttelemään! 
Liitän loppukevennyksenä tähän postaukseeni Loitsun ja Taikan kuulumiset sekä kuvan upeasta Hattivatista. Hän kuuluu myös nuortemme perheeseen ja nauttii juuri nyt tuoreen ruohon herkullisuudesta. Kyllä eläimet tietävät, mikä on hyvää ravintoa. Hahkialan kartanossa oli parhaimmillaan muutama heppa enemmän! Eläimiä ja maata 1800-luvun lopussa kohdassa Maa- ja metsätalous  Hahkialan kartanossa.


Ihanaa viikonloppua ja leppoisaa eloa ja oloa kaikille tämän postaukseni lukeneille! Kiitos, että jaksatte olla kiinnostuneita blogistani. Arvostan sitä enemmän kuin arvaattekaan. ♥