Ruokaohjeita

Sivut

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Meidän äidin paras pannari


Havahduin eilen siihen tosiasiaan, että blogissani on monta erilaista pannariohjetta. Lastenlasteni lempipannari on Vuoristopannari. Halusin varmistaa reseptini aineet, googlasin sivua omasta blogistani ja hämmästyin suuresti. Ei sieltä löytynyt tuota lempipannaripostausta. Eli taas tultiin tähän! Omat tutuimmat ja itselle 'tavallisimmat' ohjeet jäävät kirjoittamatta, koska ne tuntuvat liian arkisille. Eipä silti, muiden blogeista löytyy herkullisia pannarireseptejä pilvin pimein. 


Kun katsoo tuota uunissa vielä olevaa 'viittä vaille valmista' pannaria, nimi ei jääne epäselväksi. Noiden hauskojen vuorien kupruilua ja syntymistä jaksoivat lapset nuorempina seurata uunin luukun läpi innolla. Ja joka kerta tämä pannari maistuu sekä lapsille että aikuisille. Lisäksi kuuluu olla mansikkahilloa ja kermavaahtoa tai vaniljajäätelöä. Tämä pannari on tarkoitettu makeaksi herkuksi.


Aineiden määrät riippuvat kulloisenkin uunipellin koosta. Meillä on kapeampi uuni kuin nuortemme perheessä. Pannarista tulee paksumpi, jos haluaa joka tapauksessa laittaa reilusti raaka-aineita. Paistolämpötilaa voi myös säädellä oman uunin mukaan ja jopa vaihtaa välillä. Aluksi vähän suurempi lämpötila ja laskea sitten hieman, että ei jää keskelle eli 'laaksoihin' paistumatonta taikinaa. Se ei ole tarkoitus!


Ihmettelin pitkään, miksi oma pannarini ei maistu samalle kuin äitini tekemä. Ajattelin raaka-aineiden olleen siihen aikaa niin paljon tuoreempia ja aidompia, että siinähän se salaisuus. Mutta kyllä on mahdollista saada nykyäänkin ja ihan sähkö-uunissa yhtä herkullista (tai ainakin lähes..) pannaria. Suuri salaisuus piilee voissa! 👌 Tässä tulee oma voivinkkini. Jospa lapsenlapsenikin löytäisivät tämän postaukseni jonakin päivänä halutessaan valmistaa Leena-mummin vuoristopannaria.


Pitää olla ehdottoman tarkkana, että voi ei pääse palamaan!! On kyse lähes sekunneista, milloin voi on ruskistunut juuri sopivasti, mutta ei liikaa. Harjoittelu tekee mestarin ja kokemus kartuttaa tietotaitoa!


Aineet ja ohjeet Vuoristopannariin (eilen tekemääni, joskus tulee eri määriä)

6 dl laktoositonta maitoa (kevyt ei rasvatonta)
2 dl kuohukermaa
(tai 8 dl täysmaitoa)
3 - 4 kananmunaa (koosta riippuen)
1 tl suolaa
1 rkl vaniljasokeria
pari rkl sokeria
3½ - 4 dl vehnäjauhoja (vähemmällä määrällä kohoilee paremmin)

Korkelaitaiselle uunipellille n. 30-40 g oikeaa voita (Eilaa minulla)
  • Vispaa kulhossa sekaisin maito, kerma ja kananmunat.
  • Lisää suola, sokerit ja koko ajan vispaten vehnäjauhot. (Tämän vaiheen voi tehdä toisinpäinkin; yhdistä jauhojen sekaan neste pikkuhiljaa ja sekoita hyvin.)
  • Vispaa tarmokkaasti kaikki paakut pois, kunnes taikina on tasaista.
  • Jätä taikina turpoamaan n. 30 minuutiksi. (jos on kiire, anna edes hetki turvota)
  • Kuumenna uuni n. 220 ast, annostele voi uunipannulle ja laita kuumaan uuniin.
  • Seuraa vierestä voin sulamista ja ruskistumista. Ota pois, kun ruskistuminen on siinä vaiheessa, että valkoinen vaahto alkaa hävitä. Ole tarkkana!
  • 'Keinuttele' hieman uunista ottamaasi uunipeltiä, että voi menee joka puolelle ja myös uunipellin reunoille. Voit tehdä saman myös silikonisella sudilla.
  • Kaada taikina voidellulle pellille ja paista pannaria keskitasolla ensin 220 ast / 15 min ja sitten n. 200 ast kunnes pannari näyttää kauttaaltaan hyvin paistuneelle. (yleensä n. 10 - 20 min.)
  • Halutessasi varmistaa, että pannarin pohja ei takerru alustaan, käy kauttaaltaan läpi pitkällä lastalla. Itse leikkaan usein tässä vaiheessa pannarin keittiösaksella annospaloiksi. (ei veitsellä, ettei pellin pohja naarmuunnu)
  • Leivinpaperilla paistamisessa ei ole kiinnitakertumisen riskiä, mutta pohjasta ei tule silloin yhtä rapeaa. Valinta on sinun! ☺




Herkullinen pannaripäivä pelastaa pitkästymiseltä! 😂 😘 Onhan se jännää seurata pannarin kohoumien syntymistä livenä omasta uunista. Lapset ainakin tykkäävät tästä touhusta. Varovaisuutta kuuman uunin kanssa pitää noudattaa, ettei tule vahinkoa!




Tästä maan mainiosta pannarin ohjeesta ja varsinkin hauskasta nimestä kiitän ihanaa työtoveriani Sinikkaa! Sain läksiäislahjaksi työtovereitteni kokoaman reseptikirjan heidän lempiresepteistään. Olisiko parempaa läksiäislahjaa voinut keksiä! 💕

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi on aina tervetullut. Kiitän siitä!
Kaikki kommentit tulevat ensin spostiini. Sitä ei ole pakko julkaista, mikäli toivot niin. Kommenttien kautta voit lähettää myös kysymyksiä liittyen blogiini.